Muistista tunnetaitoihin – mitä hyötyä peleistä on?
Pelit ovat paljon enemmän kuin korttien keräämistä, nappuloiden siirtelyä ja noppien heittelyä. Ne kehittävät muun muassa tunnetaitoja, opettavat sinnikkyyttä ja luovat arvokkaita yhdessäolon hetkiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Varhaiskasvatuksen opettajana 30 vuoden ajan toiminut Teija Kaukola korostaa lautapelien merkitystä lasten arjessa.
Yhdessäolon voimaa
Lautapeleistä ja pelaamisesta voi saada paljon iloa, hyötyä ja erilaisia oppeja. Lautapelien suurin hyöty ei Teija Kaukolan mukaan kuitenkaan liity ensisijaisesti oppimiseen, vaan yhdessäoloon.
Pelien suurin hyöty on yhdessäolo ja yhteenkuulumisen tunne, joko pienessä tai isossa porukassa. Muu asioiden oppiminen tulee sitten siinä sivussa, kertoo Kaukola.
Kun lapset ja aikuiset kokoontuvat saman pöydän ääreen, syntyy tilanne, jossa jokainen on läsnä. Yhteinen pelihetki voi tarjota kiireiseen arkeen hengähdyksen, jonka aikana unohdetaan kännykät ja muut ärsykkeet. Pelatessaan lapset saavat kokemuksia ryhmään kuulumisesta, vuorovaikutuksesta ja oman vuoron odottamisesta. Ne ovat tärkeitä asioita myös myöhemmin elämässä.
Tunnetaitojen harjoittelua
Yksi lautapelien hyöty liittyy pettymyksiin ja niiden käsittelyyn. Kaikki eivät voi voittaa, ja tämä on lapsille välillä vaikea hyväksyä.
Täytyy vaan pelata ja hävitä, siinä sitä oppii, Kaukola sanoo suoraan.
Vanhempien onkin tärkeää olla mukana tukemassa lapsiaan, kun tunteet kuohahtavat. Aikuinen voi toimia sääntöjen valvojana ja tunteiden tukijana, joka kannattelee lasta pettymyksen hetkellä. Näin pelit tarjoavat turvallisen ympäristön harjoitella häviämistä, pettymyksen sietämistä ja tunteiden sanoittamista. Nämäkin ovat sellaisia taitoja, jotka kantavat pitkälle myös pelipöydän ulkopuolella.
Kaukola muistuttaa, että jotkut vanhemmat antavat lapsen aina voittaa riitojen välttämiseksi. Se ei kuitenkaan ole pitkällä tähtäimellä lapsen etu. Harjoittelu tapahtuu vain pelaamalla ja myös häviämällä.
Oppimista huomaamatta
Vaikka pelien suurin anti onkin yhdessäolo ja tunnetaitojen harjoittelu, ne opettavat lapsille myös monenlaisia käytännön taitoja lähes huomaamatta. Noppapelien kautta lapsi oppii laskemaan, muistipelien avulla harjoitellaan tarkkaavaisuutta, keskittymistä ja muistia, ja esimerkiksi lautapeleissä liikkuminen kehittää suunnan hahmottamista. Mitä tarkoittavat ylös, alas, vasemmalle tai oikealle ja mistä ruudusta etenemistä tai pelilaudalla liikkumista kuuluukaan lähteä laskemaan.
Oppimista tapahtuu myös hienovaraisemmalla tasolla. Pelit kehittävät keskittymistä, loogista päättelyä ja ongelmanratkaisutaitoja. Kun lapsi oppii seuraamaan sääntöjä ja ennakoimaan seuraavia siirtoja, hän harjoittelee samalla suunnitelmallisuutta ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä. Kaikki tämä tapahtuu lähes huomaamatta muun pelaamisen ohella.
On olemassa oppimispelejä, mutta usein asiat, kuten laskeminen tai suuntien hahmottaminen, tulevat mukaan kuin itsestään pelin lomassa, Kaukola huomauttaa.
Klassikot, jotka yhdistävät sukupolvia
Suomalaisissa kodeissa ja päiväkodeissa on monia ikuisuushittejä, jotka kulkevat sukupolvelta toiselle. Afrikan tähti, Inkan aarre, Kimble, Uno ja Muuttuva labyrintti ovat pelejä, jotka löytyvät lähes jokaisesta perheestä.
Tärkeintä ei kuitenkaan ole niinkään mitä peliä perheenä pelaa, vaan yleisesti yhteinen pelaaminen, Kaukola muistuttaa.
Nämä pelit vetoavat yksinkertaisuudellaan, selkeillä säännöillään ja sopivalla kilpailullisuudellaan. Moni lapsi oppii pelaamaan niitä jo varhain, ja aikuisillekin niihin liittyy usein nostalgisia muistoja. Myös lasten Monopoly ja erilaiset muistipelit kuuluvat Kaukolan mukaan monen suosikkeihin.
Ikätasoon sopivat valinnat
Kaikki pelit eivät kuitenkaan sovi kaikille. Pelivalinnoissa on tärkeä huomioida lapsen ikä ja kehitystaso. Liian monimutkaiset säännöt turhauttavat, mutta liian helpot pelit puolestaan tylsistyttävät.
Kaukola suosittelee etenkin pienemmille lapsille yhteistoimintapelejä, joissa kaikki pelaajat keräävät esimerkiksi esineitä yhteen astiaan. Tällöin peli ei perustu kilpailuun, vaan yhteisen tavoitteen ja päämäärän saavuttamiseen. Sen sijaan isommille lapsille pelit, joissa saa kerätä jotain itselleen, voivat olla innostavampia ja palkitsevampia.
Lapsilla on usein vilkas mielikuvitus ja peleissä on tilaa myös lasten omille säännöille. On ihan luontevaa, että lapset soveltavat esimerkiksi Unon sääntöjä eri tavoin, riippuen siitä, missä ja kenen kanssa peliä on pelattu. Tärkeintä on, että säännöt sovitaan yhdessä etukäteen, eikä niitä muuteta kesken pelin.
Digipelit täydentävät, mutta eivät korvaa
Digitaaliset pelit ovat yhä näkyvämpi osa lasten arkea. Ne houkuttelevat värikkäillä grafiikoillaan, äänillään ja jatkuvilla tapahtumillaan. Niissä onnistumisen kokemukset ovat usein välittömiä ja houkuttelevia. Kaukola kuitenkin huomauttaa, että digipeleissä yhdessäolon kokemus jää vähäisemmäksi.
Digipelaaminen on yksinäisempää ja monesti lapset hakeutuvatkin pelaamaan myös digipelejä rinnakkain, sanoo Kaukola.
Toisaalta digipeleillä on myös hyötynsä esimerkiksi kielellisten taitojen harjoittelussa. Päiväkodeissa digitaalisten pelien paikka on usein oppimisen tukena, kun taas lautapeleillä vahvistetaan keskittymistä, vuoron odottamista ja sosiaalisia taitoja.
Kaukola huomauttaa, että digipeleihin on usein helppo tarttua ja ne houkuttavat visuaalisuudellaan. Siksi lasten onkin tärkeää saada kokemuksia monipuolisesta pelaamisesta, ettei pelaaminen jäisi vain ruutujen varaan.
Pieni pelihetki riittää
Kaukola kannustaa vanhempia ottamaan pelaamisen osaksi arkea, eikä vain satunnaisiin erityistilanteisiin.
Viikonloppuun olisi ihana mahtua pieni pelihetki samalla tavalla osaksi päivää kuin kirjan lukeminen, hän sanoo.
Pelin ei tarvitse kestää tuntikausia. Jo lyhyt hetki yhdessä Kimblen tai muistipelin äärellä voi olla lapselle merkityksellinen kokemus. Tärkeintä on, että vanhemmat ja lapset viettävät aikaa yhdessä.
Aikuisten olisi hyvä myös havainnoida, kuinka paljon lapsi haluaa pelata. Jos lapsi hakeutuu aina pelien pariin, eikä muihin leikkeihin, voi olla tarpeen ohjata häntä välillä myös muihin tekemisiin. Toisaalta taas, jos lapsella ei ole pelitaitoja, hän voi vetäytyä pois peliporukasta. Molemmissa tilanteissa tarvitaan aikuisen tukea ja lempeää ohjausta.
Pelaaminen kuuluu kaikille
Lautapelit eivät ole vain lasten ajanvietettä. Ne tarjoavat iloa ja hyötyä myös aikuisille, jotka usein huomaavat lasten vievän voiton muistipeleissä.
Aikuiset eivät pärjää muistipelissä, koska he miettivät niin montaa muuta asiaa samaan aikaan, eivätkä keskity vain hetkeen, Kaukola naurahtaa.
Pelaaminen voi kulkea mukana koko elämän ajan, pelit vain muuttuvat matkan varrella. Lapsuudessa ne ovat oppimisen ja tunnetaitojen harjoittelun välineitä, aikuisuudessa ne voivat olla rentouttava harrastus ja yhteinen ajanviete ystävien kanssa.
Lopuksi
Lautapelit ovat yksinkertaisimmillaan pöydän ääressä jaettuja hetkiä. Niiden kautta opitaan sääntöjä, tunnetaitoja ja yhdessä olemista. Asioita, joilla on valtava merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Kaukolan sanoin: Pelatkaa, pelatkaa ja pelatkaa. Pelatkaa pelejä kotona, se on hauskaa yhteistä tekemistä!
Lue myös
Ulkoleikeissä vai älylaitteilla – Mitä lapsi oppii eri leikkivälineillä?
Leikki on villi voima – takaa lapselle arjessa aikaa leikkiä